08/08/22

Elokuisen esitysretken tunnelmia

Tervetuloa luontoon!

Tervetulopakettimme sisältää:

hyvinvointia
happea
kauneutta
ystävyyttä
maisemia
lepopaikkoja
hiljaisuutta

Valitettavasti minun aamuinen tervetulopakettini luontonäyttämölle sisälsi edellisten lisäksi myös seuraavaa:

- lasinsiruja
- muovipussinriekaleita
- 22 oluttölkkiä
- iso pahvinpala (ei mahtunut roskapussiin, piti kantaa kainalossa)
- 1 patteri
- kipulääkkeitä
- 1 vessapaperirulla (puolikas puhtaana kerällä, toinen puoli käytettynä ja ympäristöön siroiteltuna)
- noin ziljoona tupakantumppia (yritin parhaani kerätä ne kaikki, mutta jäi niitä varmaan vielä teillekin)
- lukemattomia tyhjiä tupakkarasioita
- 1 ortopedin ajanvarauslappu
- nippu nauloja
- polvituki
- 1 pyörän lokasuoja (rikki)
- 1 mehutölkki (tyhjä)
- 1 iso muovipussi (tämä kääntyi siunaukseksi, koska minulla on mukana näyttämön siivoukseen aina vain yksi. Näillä apajilla se ei olisi riittänyt mihinkään...)
- 14 liiduilla töhrittyä kiveä
- lukematon määrä kirosanoja ja rumia piirrustuksia rakkaudesta (arvaatte varmaan, mitä tarkoitan)
- muistinko jo mainita ziljoona tupakantumppia?!
- bonuslöytö: peltirasia, jonka kyljessä luki kauniilla käsialalla TUHKIS (tyhjä...)

Sitten hengitän. Sitten itken pienen itkun. Sitten hengitän vähän lisää. Ja sitten. Alan siivota.
Heinäsirkat kannustavat kuorossa, kun noukin maasta tupakantumppia kerrallaan.
Lopussa on hiki. Ei ole vielä hyvä. Mutta kuitenkin paljon parempi.

Ensin siivotaan - nyt tanssitaan!

PS. Rakas yleisö, eihän kukaan ehtinyt huolestua siitä, että joudutte likaiseen katsomoon? Tokihan palasin näyttämölle vielä kerran, toisessa kädessä vesiämpäri ja toisessa kädessä rikkinäiset patahanskat. Ja eikun kivipesulle! Sillä jos se minusta riippuu, niin täällä ei kukaan joudu istumaan rumien sanojen päällä.

 

Näillä sanoilla aloitimme matkan, jo kuudennen Tanssi minulle maiseman esitysretken.

    Arvaatteko miten suloiselta näyttää yleisö, joka kulkee pitkin harjupolkua kulottuneiden heinien lomassa, hitaasti ja hartaudella, heinäsirkoille etuajo-oikeuden antaen? Meidän ei tarvitse arvailla, sillä saimme sen näyn (ja monta muutakin!) lahjaksi eilen osana Liikahduksia #5 ja Tanssi minulle maisema -esitysretkeä.

    Tällä retkellä meillä oli vain lyhyet siirtymät näyttämöiden välillä, mutta silti näyttämöt olivat aivat erilaiset keskenään! Ensimmäisellä pysäkillä katsottiin silmillä kauas ja korvilla lähelle, toisella yleisö pääsi istumaan kahden rinnakkaisnäyttämön keskelle. Kolmannella näyttämöllä oli jokaiselle oma pyöreä katsomokivi (villiintyipä niiden lomaan kiipeilemään yksi luontoon irti päästetty tanssijakin) ja oi meidän neljättä pysäkkiä: pötköttelevän yleisön siskonpeti ihmetteli männyssä tanssivaa olentoa, välillä peikko, välillä taivassorminen pilvituprujen lukija ja varpaillansa runoja kurkotteleva oksassaroikkuja.

    Vielä sananen viimeisen näyttämön männystä! Se sijaitsee minun aamukävelyni kääntöpaikalla ja tanssiakiipeän siinä usein. Jo viime kesänä ajattelin, että olisi ihana tuoda sinne yleisö, mutta en rohjennut, koska se on vähän hassussa paikassa, tie menee ihan vieressä ja tuntui jotenkin niin intiimiltä tuoda yleisö tuohon lähestulkoon omalle takapihalle.... että jos ne eivät tykkääkään ja paikassa ei ole tarpeeksi sitä jotain ja ja ja...

    Mutta nyt oli vuorossa jo 15. Liikahduksia-esitys (jos molemmat kesät lasketaan yhteen) joten rohkeus oli kasvanut saakavalasti huvipuistomittaiseksi. Ja onneksi! Sillä miten suloinen olikaan katsoa yläilmoista pötköttelevää, piknik-vilteillä ja joogamatoilla rentoilevaa yleisöä, joka oli esitysretken viimeisellä näyttämöllä kuin suurperhe konsanaan. Ja monta monituista viestiä olen saanut siitä, miten juuri viimeinen mäntynäyttämö oli niin erityinen <3 Mitä tästä opin: aarteet voivat olla lähellä eikä omaa arkiluontoa pidä väheksymän! Ehkä tätä nämä Liikahduksia-esityset parhaimmillaan ovat: tekevät arki-illoista luontojuhlan meille kaikille osallistujille!
 

KIITOS kaikille teille kanssaretkeilijöille <3 Taas oli esitysilta rakkautta pullollaan, vieläkin sydän sykkyrällä ja perhosia vatsassa!

-Leena-

    
 





Kuvista kiitos

 1&2: Matyas Stoller

3 Lasse Kantola

Korvani kiipeämään puuhun - esitysretken runot koottuna 4.8.2022

 Ensimmäinen näyttämö: Tuuli ottaa helmoihin

 

Astumme hiilivarastoon
omatunto roikkuu oksissa viidellä sormella
kolosta törröttää surun häntä
laskemme olleita vuosia metsälehmuksen renkaista

Kun painan kuulevan korvani maahan siellä joku
lukee aikataulua hiljaisella äänellä
siten muuttolinnut ja koteloitujat tietävät milloin on nyt

Kutsun sinut kuuntelemaan
Maan ja peruskallion ääntä
puhetta rihmastoista
vesisuonten välinen massamuisti
sellaisia salaisuuksia ettei voinut kuvitella olevan

Aika ennen ajan asua
siitä ne puhuvat
muistin
hiusmurtumat

Haalistuneiden korallien luokse on matkaa unilento ja niiden alla makaa sademetsän rauniopuutarha
Ohuita mustuneita nikamia

-Tuija-

 

 

Oletko koskaan kuullut,⁠
miten heinäsirkka huutaa?⁠

Kun kyykistyy kulottuneen heinän sekaan,⁠
ja katsoo korsi kerrallaan⁠
on niitty matkustajia täynnä.⁠

Konserttimestari taittelee koipensa kasaan,⁠
sirkkamainen lootus ei ole hiljainen⁠

jotkut osaavat nimittäin huutaa kuorossa niin⁠
että äänet solmivat itsestään räsymaton.⁠

Nousen vasta⁠
kun korvissa pauhaa⁠
ja tärykalvo on kylläinen.⁠


-Leena-⁠


Toinen näyttämö: Kaivonkansisaari


Kivi viittilöi luokseen⁠
se ei kuule omia ajatuksiaan⁠
sen kylkiä huuhtoo jatkuva virran pauhu⁠

Meille se sanoo⁠
valitkaa vasen reitti⁠


Jos metsässä jokin voi olla kulman takana⁠
niin tässä⁠
pieni yhden hengen saari⁠

Joltain kannon taskuun unohtunut ongenkoho⁠


Ehkä yhden hengen saarella saattaa asua⁠
pohjoismainen erakkoapina⁠
vetäytyneenä lukemaan kirjallisuuden klassikoita⁠
kasvattamaan karvapeitettä⁠
kypsyttämään kymmentä mustikkaa⁠
hyräilyin⁠
lämpimin hönkäyksin⁠

lepänkävyistä tehty kruunu päässään⁠
se pohtii retkiluistelun mahdollisuuksia⁠
tasapainoa⁠
oman tarinansa arvaamattomuutta⁠
ja laumaeläimen tilantarvetta neliömetreinä⁠


-Tuija-⁠

 

Kurkota kylkiluista yläviistoon
venytä kainaloista oksanhaaraan
nosta kantapäät varpaiden reppuselkään
vedä vatsanpohjasta koilliseen
ja istuinluista ylös

Kudo yhden ihmisen verkko
lujilla säikeillä
lihaksen ja ajatuksen liitot ovat kestäviä
jänteiden ja vaistojen risteykset vahvoja

Heitä uudet verkot veteen
kiinnitä kiveen, jotteivät karkaa avovedelle

Ole kärsivällinen
mutta malttamaton
innostus on aliarvostettua
silti suloista
ja sallittua

-Leena-


 

Kiitos kirjeestä
sateet maalasivat seinät
kun istuin lukemassa
pöydälle kertyi takkuja
kun harjasit ajatukset auki

Kirjoitit lasitalon rikkinäisistä ruuduista
viiniköynnöksestä joka murtautui niistä läpi
joutsenesta joka harkitsi lemmikin virkaa


Sade jatkuu jo toista viikkoa
nukun äyskäri yöpöydällä
kirjeesi sen alla
paikkaan päivisin kumisaappaita
jatkan niiden varsia


Kirjoitit saaneesi kukkia kuolleilta hississä
naapurisi naamioituneena harventaa hautausmaan tuhlailevaa kukkakulttuuria
suosittelit maatumisen sietämisen harjoituksia
siirtymistä huonekasveihin


Sielläkin sataa
parkkipaikka on pian tekojärvi
kerrot miettineesi kuinka kauan auto kelluu

Kirjoita pian
ankkuroi itsesi
purkita happea

-Tuija-

 

Kolmas näyttämö: puhtaaksi pestyt kivet

 

Nojaa liepeillä lähistöllä 

tee hihasta makuupussi

Nojaa valon piirtämiin taitteisiin vesiuriin
kallion pisamiin
pilvien lahkeisiin
Siirrä varpaalla jokunen lonka tuonnemmas
piirrä pilvien gobeliini
nuppineulaa järven pintaan kiinni
nurjalla puolella luikertelee langanpäämadosto
villamatojen mutkainen jaosto

Piilota avain kiven alle
se millä pääsee huomisen huoneisiin

Huokaa pitkä teatterihuokaus

pintaväreitä 
pinnan jännitykseen kyllästyneille mittareille

Nojaa nojaa nenäluulla 

-Tuija-
 
 
 
 
Ehdota minulle tapaa
kokea lämpötila

tapaa kokea kanssaolo olosuhteen kanssa

Ehdota minulle tapaa ihailla käpyä
hienoin koru
pienoisveistos joka nukkuu ja on hereillä

Ehdota minulle tapaa mennä tästä tuohon
sinun jäljissäsi tai edeltä
kulkea ohuita siltoja
laahata sormet koiranputkissa
kiertää vaahterat vastapäivään
sokerihuurtua helmikuussa

Ehdota minulle tapaa
jättää aikoja taakse kokonaan
muuttaa reittejä lyhyistä pitkiin
ja tutuista tuntemattomiin

Ehdota minulle tapaa haalistua ikkunalla
ja tapaa nojata pimeään seinään
odottaa maalin kuivumista

Ehdota minulle näkemistä silmilläsi tänään

-Tuija-
 
 
 
 
Työnnä tosi tuonnemmaksi
meillä on sellainen leikki kesken
että ollaan päästetty kesyt vapaaksi luontoon
junat kiskoiltaan
veneet laitureistaan
purkit kansistaan
ovet kahvoistaan
ihmiset avaimistaan
rääpäleet kapaloistaan
pensaat marjoistaan
tiet raidoistaan
yleisö kovilta istuimiltaan
valomies pimeyteen
tarinat sivuiltaan
hevoset karusellistaan
luvanvaraiset luvattomuuteen
huutomerkit pisteistään
pisteet jonon ensimmäisiksi
juuripaakut ruukuistaan
lyijykynät korvan takaa
juoksuaskel hiippailuksi
hiipparit päivänvaloon
liput tangoistaan
viulu kielistään
siivettömät kuuta kohti

-Tuija-
 
 

Neljäs näyttämö: Mänty

 
 
Maata.⁠
Uppoutua sammalten väleihin⁠
Kätkeytyä kosteaan kimmoisuuteen⁠
Juurtua jäkäliin⁠
Piiloutua kaislojen kainaloon⁠

Levähtää.⁠

Kunnes ääriviivat luovuttavat⁠
Lihakset päästävät irti luista⁠
Laskeutuvat mättäälle siskonpetiin⁠

Raukeina,⁠
ravittuina.⁠


-Leena-⁠ 
 
 


Halaan itseni hiljaiseksi⁠
maadun ja kohoan⁠
päästän korvani kiipeämään puuhun⁠
saan sormeni asettumaan kaarnaveneiden kyytiin.⁠

-Leena-⁠
 
 
 

On pienten peikkojen kuoriutumisaika
löydän jäljelle jääneet kotelot
samettia ja postimerkkipaperia
pimeällä ne olivat vielä tässä kun minä en ollut
sukelsivat makuupusseistaan ja
juoksivat väristen sopiviin pieniin koloihin piiloon

Tähän aikaan päivästä ne nukkuvat yökkösten
kanssa karvaista untaan jossakin täällä

-Tuija-
 
 
 

Harjoittelemme tietoista puussaoloa
puustumista
rungottumista
lahon ja tuoreen liikkeen toisenlaisuutta
aina viisi minuuttia kerrallaan

Harjoittelemme luottamusta oksan otehaluun
sen arvaamattomuudesta ei koskaan tiedä

-Tuija-
 
 
 
 

Pilvet ovat järjestäytyneet pistekirjoitukseksi,
pitkiksi vinoriviviesteiksi täältä toisaalle ja takaisin.
Taivassormin luettavia tuprahduksia horisontin täydeltä,
muutama välimerkki vielä paikkaansa etsien.

Kaukana alhaalla vilahtelee legoukkojen maa
siivouspäivä kaiketi
sillä tilkkutäkit ja räsymatot on kaikki levitettynä tuulettumaan.

Räpäytän silmiäni ihan vain nopeasti,
mutta legoukkelit ovat kadonneet valkoiseen pumpuliin.
(Tuo pumpuli on klisee, mutta syystä. Sitä käyttämällä pääsee lähimmäs sitä pehmeyttä, valkoisuutta, untuvaista... ei voi mitään.)

Hattara on muuten sana, jota en tässä yhteydessä tykkää käyttää.
(Näen jo sokerisormet tahraamassa pistekirjoituksen tupruja, pois se meistä!)

Legomaata tähytessä ikkunaan painautuu pisara.
Onko se kyynel, hikeä vai taivaallinen kondensaatio?
Katson ja kuvittelen, annan ajatuksille vauhtia kääntyä ylösalaisin, nurinkurin, oudoille mutkille

Vilkutan alaspäin ja lähetän
pullotonta postia
pullollaan ihmettelyn taitoa
kaikkiin ilmansuuntiin

-Leena-
 
 
 
 

Odotettavissa nukkaantuvaa
odotettavissa rypistyvää ennen iltaa
Silitetään kolmella pisteellä
Yksi piste etusormi
toinen piste nenänpää

kolmas piste vallaton niskavillanippu

puoli tuntia hitaasti
silmänympärys selkenee
hengitys
tyyntyy
hidastuu

Odotettavissa reikiä
polvissa reikiä kainaloissa
nähtävissä varpaiden kuoriutuminen ulos sukista
ulos kevyistä tossuista
ulos totutuista reiteistä

jää pelkät silmukan puolikkaat
kaksi raitaa nilkkaan

Puutarhahanskan mahdoton tehtävä pitää minua kädestä
luovuta jo
kastuu
mustuu kumminkin

Kynnen alla maapläntti
pieni perunamaa
odotuksia sadosta omiin tarpeisiin
nutturan seassa avomaankurkku
orapihlajan piikistä saa kuokan
alppiruusun kukasta ämpärin

-Tuija-







02/08/22

Esityksellinen retki osana Liikahduksia-esityssarjaa 4.8.2022


 

 

 

Kesän toinen Tanssi minulle maiseman esitysretki on aivan nurkan takana! 4.8.2022 klo 18 kokoonnumme Lahdessa, Metsäkankaalla, tarkemmin sanottuna Riimukadun parkkipaikalla, josta lähdemme yhdessä sinne mihin talven esitysretkellä jäimme.

Elokuun retki vie meidät Männistönharjun maisemiin, Leenan kotiharjulla löytyy vielä hyviä uusia polkuja runolle ja tanssille. Tämän esitysretken kävelymatkat ovat hyvin lyhyitä. Tule kuitenkin rennoissa vaatteissa ja hyvin kengin, saatat päätyä kokemaan osan esitystä esimerkiksi pötkötellen.

Olemme valinneet mielenkiintoiset katsomot ja juuri näiden näyttämöiden tarvitsemia runoja.

Tervetuloa!

Mikäli olet toiselta paikkakunnalta ja Lahti on sinulle umpiouto paikka, olemme mielellämme avuksi ja opastamme perille! Ota yhteys instagramin viestillä tai lähettämällä meille sähköpostia osoitteeseen tanssiminullemaisema (a) gmail. com!


27/07/22

Sama vesi


 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vedenalaisia rullaportaita pitkin

hauen hammaslääkäriin

pohjamudasta puoliveteen

puolivedestä pinnan pideltäväksi


Pinnalla on korukauppa

keltaisia sormuksia

pullonkorkkiriipuksia

jalokiviä räpylöihin

kulmakarvakoristeita

nenänpielen järviruokotöyhtö


Kelluvien lehtien alapinnoilla

on kirjaimia peräkkäin

lummenälvikkään muistilappuja

luemme niitä salaa vastavalossa


-Tuija-

 
 
 
 








 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Kaislikko nojailee minuun
tunnustelee kuivuneilla korsillaan
rohtuneet huulet
ja paleltuneet poskipäät.

Kertoo, että
juurissaan nukkuu
menneen kesän hauki,
hiekkapohjaan
unohtuneet aallot
ja tulevan lämmön aavistus.

-Leena-

19/07/22

Liikkeen ja paikallaanolon matkakirjeitä osa 5


 

 


Pilvet ovat järjestäytyneet pistekirjoitukseksi,
pitkiksi vinoriviviesteiksi täältä toisaalle ja takaisin.
Taivassormin luettavia tuprahduksia horisontin täydeltä,
muutama välimerkki vielä paikkaansa etsien.

Kaukana alhaalla vilahtelee legoukkojen maa
siivouspäivä kaiketi
sillä tilkkutäkit ja räsymatot on kaikki levitettynä tuulettumaan.

Räpäytän silmiäni ihan vain nopeasti,
mutta legoukkelit ovat kadonneet valkoiseen pumpuliin.
(Tuo pumpuli on klisee, mutta syystä. Sitä käyttämällä pääsee lähimmäs sitä pehmeyttä, valkoisuutta, untuvaista... ei voi mitään.)

Hattara on muuten sana, jota en tässä yhteydessä tykkää käyttää.
(Näen jo sokerisormet tahraamassa pistekirjoituksen tupruja, pois se meistä!)

Legomaata tähytessä ikkunaan painautuu pisara.
Onko se kyynel, hikeä vai taivaallinen kondensaatio?
Katson ja kuvittelen, annan ajatuksille vauhtia kääntyä ylösalaisin, nurinkurin, oudoille mutkille

Vilkutan alaspäin ja lähetän
pullotonta postia
pullollaan ihmettelyn taitoa
kaikkiin ilmansuuntiin

 

-Leena-

17/06/22

Huhuu kesä! - esityksellisen retken runot koottuna 16.6.2022

 


Ensimmäinen luontonäyttämö: kallio

En tee pesää.
En mitään pysyvää.
En pistä tikkua ristiin,
en raivaa, en suunnittele, en rakenna.

Minulla on
mutapohja
äkkisyvä
suonsilmäke.

Heinänkorsia ja kuolleita lehtiä selkämyksen täydeltä.

Minulla on vatsana veneenpohja, korkokenkänä kannon lahous,
hämähäkinseittiä silmäripsissä.

Maadun ennen kuin juurrun,
tanssin ennen kuin pysyn pystyssä,
lennän ennen kuin kaadun.

Olen puuhun pursuava
vihreän aavistus.

Katso äkkiä,
vielä nyt olen tässä.

-Leena-

 

 

Tiesitkö että lähetin sinulle postia⁠
kirjekuoren joka on suljettu vaahterannenäliimalla⁠

Sen sisällä⁠
(voin kertoa ettet sitten ylläty)⁠
on silkkipaperista taiteltu maisema⁠
se avautuu täyteen mittaansa kulmasta vetämällä⁠

Kun on ensilumen hetkellä paikallaan metsässä⁠
tekee silmiään siristäen tarvittavat taitokset⁠
ehtii viikata taitella laskostaa koko maiseman talteen ⁠

Kirjekuoren sulkeminen on tehtävä kylmin sormin ettei mikään ehdi sulaa⁠
juostava lähimmälle pakastelokerolle ja laitettava kuori äkkiä lokeroon⁠


se on pakastekuivattu jaettu luontokokemus⁠


Hetki on melko lyhyt kun kaikki silkkipaperistuu⁠
noin kahden hengityksen mitta⁠
jos sen antaa mennä ohi⁠
oksat muuttuvat tuulessa kiliseväksi lasittamattomaksi posliinisaveksi ja seuraavana oksilta valuu kermajäätelöklönttejä niskaan⁠

Avaa varoen ja kylmin sormin⁠

-Tuija-⁠



Kaupunki yrittää imitoida metsää⁠
se laittaa reiteille puiden juuriksi reunakiviä joihin kompuroida⁠
reunakivi ei jousta siinä ei kasva sienistö⁠
se pitää äänen vain kun se tyhjentää jonkun renkaan terävällä kulmallaan⁠

Lätäkköön ei kukaan huku eikä se upota kuin valepohja ⁠
Tori ei ole oikea kivikko⁠

Kaupunki levittää kaikkialle mustan läpäisemättömän maton⁠
imurointi riittää muutoin huoltovapaa⁠
sammaleeseen verrattuna tekee pahaa jälkeä polviin ja poskivillaan⁠

Joka puolelle ripotellaan metallista uutta vesakkoa ilman sivusuuntaisia oksia ⁠
ylhäällä sinikeltapunavalkomusta latva lukee vaikkapa stop tai on hailakka hahmo toisen kättä pitelemässä voi myös olla ajastettu valo joka ei ymmärrä hämärän asteita⁠

Ei liaaneja ⁠
ei suuria kierrettäviä kiviä⁠
ei maassa lepääviä runkoja⁠
kukaan ei laula kuin pajulintu⁠

Annetaan olla, katsotaan sitä ikkunasta viisitoista vuotta liikkumatta ja hengittämättä maton alta työntyvät sinne lakaistut roskat leijonanhampaat ja keltanot ratamot karhunköynnös kurtturuusu⁠

Pihlaja kasvaa liikennemerkin sisältä⁠
liikennevalot vaihtavat äänensä lehtopöllöön⁠
Lehmukset muuttuvat tuuheiksi kun kukaan ei saksi niiden sääriä sileiksi ⁠
Hämähäkit saavat verkkonsa valmiiksi⁠

Happi kulkee naavaliaaneissa ja meissä ⁠

katsomme pronssisen presidentin varpaan välistä työntyvää pientä vaahteraa ja pulun tekemää pesää olkapäällä⁠
⁠⁠
-Tuija-⁠

 

 


















Toinen luontonäyttämö: kivien ympyrä

Korvantakakirjastossa ajatusten poistomyynti
teen tilaa uusille aineistoille
ja polkuja pölyn lentää


.


Tulitikkurasiassa on taivaan halki juossut valojuova
ritarin ja amiraalin loukatut siivet
huonosti lausuttuja vieraita sanoja
jotka tarkoittavat sitä radioasemien välille jäävää tilan tuntua avaraa suhinaa
sarvikuonokkaan jylhä panssari
entisen presidentin aikaisia rahoja
tukkimiehentäin muistelmateos lyhennettynä
poskesta irrotettuja hien litistämiä orvokkeja
maitohorsmaviikset
alikulkutunnelin tunnelma
ohje kuinka kasvattaa pysäyttävät kulmakarvat

-Tuija-


Kivi viittilöi luokseen⁠
se ei kuule omia ajatuksiaan⁠
sen kylkiä huuhtoo jatkuva virran pauhu⁠

Meille se sanoo⁠
valitkaa vasen reitti⁠

Jos metsässä jokin voi olla kulman takana⁠
niin tässä⁠
pieni yhden hengen saari⁠

Joltain kannon taskuun unohtunut ongenkoho⁠

Ehkä yhden hengen saarella saattaa asua⁠
pohjoismainen erakkoapina⁠
vetäytyneenä lukemaan kirjallisuuden klassikoita⁠
kasvattamaan karvapeitettä⁠
kypsyttämään kymmentä mustikkaa⁠
hyräilyin⁠
lämpimin hönkäyksin⁠

lepänkävyistä tehty kruunu päässään⁠
se pohtii retkiluistelun mahdollisuuksia⁠
tasapainoa⁠
oman tarinansa arvaamattomuutta⁠
ja laumaeläimen tilantarvetta neliömetreinä⁠


-Tuija-⁠


Piirrä minuun viiva.
Ja toinen.
Ja kolmas.
Ja sitten:
Väritä!
Väritä ihan kaikki,
päästä varpaisiin,
lattiasta kattoon,
anna mennä ääriviivat,
paperin reunat paukkuvat,
väritetään kaikkea kaikkialle
tehdään meistä uusia,
villejä, valtoimia,
rakkaudesta räjähtäneitä.

-Leena-

 



















Ensimmäinen runotaukoeväs: puolukkakiven nokka

Leikitäänkö tänään ikuista kesää?
Tyhjennetään vaatekaapit kengistä
ja heitetään parvekkeilta tuuleen
kaikki housut.

Mekot saavat jäädä
(meille kelpaavat myös pitkien ihmisten paidat)
ja sitten leikki menee niin,
että me vain juostaan!

Metsä on lämmittänyt meille neulasmatot
pihka kimmeltää sulaessaan
ja hiki tekee juoksijan niskaan kiehkuraa

Perhonen luulee meitä kukiksi,
ja me leikimme itsemme perhosiksi.

Leikki kiertää kaikki polut,
juoksee pohkeisiin virtaa
kehrää jalkapohjiin likaa
joka pestään ei milloinkaan
ja me juoksemme
ja nauramme
ja onni on meidän

-Leena-

 


















Kolmas luontonäyttämö: mustikanvarpujen seassa

Kämmenen viivojen välisillä alueilla on kaavoittamatonta korpea⁠
jokisuistoa ja kamalan pienten dinosaurusten pesimäalueita⁠
televisioantenneja ilman virkaa⁠
hometta kasvavia joutilaita sohvia⁠
toteutumattomia kulkusuuntia⁠
Ei auta vaikka pesisi kätensä⁠

Kämmenen selällä tuulee ja vähitellen⁠
muodostuu dyynejä⁠
iho kinostuu⁠
siniset joet nousevat näkyville⁠
kuin halkeamat kivijalassa⁠

Viritän riippukeinun sormien väliin ja kuuntelen kun elämänviivaa ajaa ⁠
paikkaansa alituiseen vaihtava tivoli⁠


-Tuija-⁠


Toinen runotaukoeväs: vielä isomman kiven nokassa

Vihreässä ilmataskussa⁠
minä varovasti hengitän⁠
solmin itseni turvaan⁠

Vihreässä välitilassa⁠
en ole kala enkä lintu⁠
vaan viritetty jänne⁠
ja värisevä lihas⁠

Vihreällä pysäkillä⁠
minä kellun ja uppoan⁠
hetki hajoaa,⁠
halkeaa,⁠
häviää.⁠

Vihreässä avaimenreiässä⁠
olen kurkistus⁠
olen karkulainen⁠
olen väärin ja oikein,⁠
perillä ja poissa.⁠


-Leena-⁠

















Neljäs luontonäyttämö: lammen laita

Kuljemme silmät auki, huomaamme⁠
yhteensattumia, kietoutumisia, värien liittoja.⁠
Puuta halaavaa, menneen kesän ruohoa⁠
Hapertunutta jäätä "kestäisikö se minua vielä, jos vaikka ryömien menisin?"⁠
Valon piiloleikkiä majassa "voisiko siellä tanssia, ainakin matalana?"⁠

Rantaheinikko kastelee lenkkarit molemmilta⁠
(ne samat joilla liukasteltiin varoen myös talvelta huhtikuuhun unohtuneet jäätiköt)⁠
Sillä yhteispäätös: näillä retkillä ei goretexilla ole sijaa.⁠

Rantavedessä muljahtaa joku⁠
haluamme ajatella että se saattaisi olla piisami⁠
(eikä pelkkä kala)⁠

Puunrunko on karhea kämmenen tarttua⁠
se taipuu tanssiksi, ja minä⁠
taivun maisemaksi⁠

-Leena-⁠



Jos se olikin vesimyyrä tai rapu? Mietin niiden oveluutta, selkeää suunnitelmaa jättää meidät arvailemaan.⁠

Mietin myös metsien näyttämöitä, ⁠
kuinka ne tulevat aivan puun takaa polun mutkassa suoraan eteen,⁠
ehkä kaikki eivät näe niitä.⁠

Mietin niitä joutsenia, jotka sulkivat lammen retken ympyräksi⁠
ja sitä laskeutumishuminaa mietin, kuinka se heitti meihin silkan häkeltymyksen. ⁠
Ihmeelliset valkoiset lentokoneet.⁠

Mietin kuinka lyhyt aika on toppahousuista kurjen paluuseen⁠
ja kurjen paluusta kesäkurpitsaan ja kesäkurpitsasta toppahousuihin.⁠

Mietin tulevia vesiä, nuppuja, keskipilviä, retkieväitä ja reittejä kohti maisemaa.⁠

-Tuija-⁠



Palatakseni siihen kun lammen laitamilla oli vielä jäiset polut keräsimme kevätmerkkejä kuin tarroja⁠

Lähettelimme toisillemme vuokkoja hämähäkkejä leskenlehtiryppäitä ⁠
pajun kevään ääntä pelästyneitä keltaisia kissoja⁠

Siinä lehdettömyydessä lämmin aika on vielä avaamaton purkki⁠
jonka luulee sisältävän niin paljon taipumista kevyttä juoksua ja venymistä⁠
kaiken ehtii ja ei kuitenkaan ⁠
Nyt se on tyhjänä maakellarin hyllyssä latautumassa ⁠
pienet siirat lämmittelevät sen hiipuvassa pohjavalossa⁠

Raotan uuden purkin kantta tässä on vähemmän odotusta venymisestä enemmän katselutilaa ja pitkiä hengityksiä⁠

Aloitan uudet tarrat⁠
Keräiletkö mielummin myrkkysieniä vai aamusumuja vai hallan halaamia nurmia?⁠



-Tuija-⁠



Oksa on loimi lehti on kudetta⁠
kangas on harvaa
keskeneräistä ja vinoa joka suuntaan⁠
sen läpi voi katsoa viidakon iltapäivää⁠

Puolivilli piilolinssikäs ylittää rotkon jonka toisella puolen se tyhjentää puolukkapalmut kypsistä ja raaoista ja piikkivartiset jättiläiskarviaiset⁠

Se ei tiedä että tarkkailen lehtimajan suojasta sen käpälien lipsumista liukkaalla siltapuulla⁠

Sade kastelee otuksen turkin se jää sulattelemaan ruokaansa keskelle maisemaa⁠

⁠- Tuija -⁠


 

Ripustan oksalle punaisen pisteen,⁠
metsäkartalle merkiksi:⁠
Täältä löytyi tanssi.⁠

Pähkinälehdon kätketty näyttämö⁠
vihreiden kulissien verhoama⁠
piruetin pyörteessä kuorien kainot karkelot.⁠

Kasvan tästä maasta⁠
kevyeksi hypyksi,⁠
pehmeäksi poljennaksi,⁠
hengityksen huumaksi.⁠

Jätän itseni tähän.⁠
Ripustan mekkoni oksalle,⁠
hengittelen tanssittua ilmaa,⁠
löytyneen näyttämön tuoksua.⁠

⁠-Leena-⁠


 

Huhuu kesä!

Puhallan ilmakuplia
lumpeiden tyveen
mustikkaisilla huulilla.

Käytän hikistä mekkoa uimaretkellä.

Soitan kaisloista iloisia riitasointuja korvien täydeltä.

Laulan vedenpinnan alle,
kaloille ja merenneidoille,
simpukoille ja pohjamudalle.

Huhuu kesä!

Annan hiusten kellua
ja varpaiden upota hiekkaan.

Askartelen ulpukanlehdistä hellehattuja
(ja raparperistä piirakkaa)

Vaaleanpunaisin mehu tarjoillaan ystävän puutarhassa,
kaiken sen keskellä,
jonka nimi on kesä.

-Leena-


14/06/22

Esityksellinen retki osana Liikahduksia-esityssarjaa 16.6.2022

 

 

 

 

Tanssi minulle maiseman mukaan pääsee jälleen! Torstaina 16.6. klo 18 kokoonnumme Lahdessa Joutjärven kirkolla (Ilmarisentie 1). Suuntaamme retkeilemään lähiluontoon Kiveriön pururadan ympäristön kallioille ja metsiin, mustikanvarpunäyttämöille ja hyttysten ruoaksi.

Tule mukaan runon ja tanssin äärelle kivenkoloon männyn nojaan! Pue hyvät kengät, sillä vaellamme poluilla ja korkeuserojakin riittää ja suojaudu hyttysiltä, niitä on runsaasti!

Esityksellinen retki on osa Leena Keizerin Liikahduksia-esityssarjaa, jonka mahdollistaa Taiteen edistämiskeskuksen tuki. Tänä kesänä sarja on jaettu kahteen osaan kesäkuulle ja elokuulle, voit siis viettää koko kesän kulkien mukana Liikahduksissa, kenties ne vievät sinut paikkoihin joissa et ole vielä käynyt.

26/05/22

Taivaanvuohen ja sisiliskon vieraana

Muistatko, kun löysit

matonkuteista mekon?
Toit sen retkelle mukanasi,
somalle käärölle solmittuna
ja minä ihmettelin,
miten päin se menee?

Näytimme mekolle
ensin talven,
maaliskuisen majan,
jonka lattiaan upposin
puolireiteen samalla,
kun katto satoi
kylmänä niskaan.

Toukokuussa mekko huusi: haluan nähdä varpaat!
Venerannan asukit
pitelivät korviaan,
me pidimme minuutin
hiljaisuutta,
mutta linnut eivät - tietenkään, toukokuu!

Oletko koskaan
tavannut sisiliskoa,
joka katselee koko tanssin,
alusta loppuun,
ihan varpaiden vieressä?
Kurkottelee kaulaansa
kohti kanssatanssijaa,
keväisessä tuttavallisuudenpuuskassaan

(Olivat myös sävy sävyyn,
mekon helma ja hän.)

Eipä tehdä
sinusta mattoa vielä,
mekko hyvä!
Otetaan käärönä
mukaan taas,
sopivan retken tullen...
 
-Leena- 










04/05/22

Sisäiset maisemat - maanalaiset lauseet


 

 
 


































































Kaupunki yrittää imitoida metsää⁠
se laittaa reiteille puiden juuriksi reunakiviä joihin kompuroida⁠
reunakivi ei jousta siinä ei kasva sienistö⁠
se pitää äänen vain kun se tyhjentää jonkun renkaan terävällä kulmallaan⁠

Lätäkköön ei kukaan huku eikä se upota kuin valepohja ⁠
Tori ei ole oikea kivikko⁠

Kaupunki levittää kaikkialle mustan läpäisemättömän maton⁠
imurointi riittää muutoin huoltovapaa⁠
sammaleeseen verrattuna tekee pahaa jälkeä polviin ja poskivillaan⁠

Joka puolelle ripotellaan metallista uutta vesakkoa ilman sivusuuntaisia oksia ⁠
ylhäällä sinikeltapunavalkomusta latva lukee vaikkapa stop tai on hailakka hahmo toisen kättä pitelemässä voi myös olla ajastettu valo joka ei ymmärrä hämärän asteita⁠

Ei liaaneja ⁠
ei suuria kierrettäviä kiviä⁠
ei maassa lepääviä runkoja⁠
kukaan ei laula kuin pajulintu⁠

Annetaan olla, katsotaan sitä ikkunasta viisitoista vuotta liikkumatta ja hengittämättä maton alta työntyvät sinne lakaistut roskat leijonanhampaat ja keltanot ratamot karhunköynnös kurtturuusu⁠

Pihlaja kasvaa liikennemerkin sisältä⁠
liikennevalot vaihtavat äänensä lehtopöllöön⁠
Lehmukset muuttuvat tuuheiksi kun kukaan ei saksi niiden sääriä sileiksi ⁠
Hämähäkit saavat verkkonsa valmiiksi⁠

Happi kulkee naavaliaaneissa ja meissä ⁠

katsomme pronssisen presidentin varpaan välistä työntyvää pientä vaahteraa ja pulun tekemää pesää olkapäällä⁠


-Tuija-⁠
 
 
 
 

 
 
 





























Astumme hiilivarastoon
omatunto roikkuu oksissa viidellä sormella
kolosta törröttää surun häntä
laskemme olleita vuosia metsälehmuksen renkaista

Kun painan kuulevan korvani maahan siellä joku
lukee aikataulua hiljaisella äänellä
siten muuttolinnut ja koteloitujat tietävät milloin on nyt

Kutsun sinut kuuntelemaan
Maan ja peruskallion ääntä
puhetta rihmastoista
vesisuonten välinen massamuisti
sellaisia salaisuuksia ettei voinut kuvitella olevan

Aika ennen ajan asua
siitä ne puhuvat
muistin
hiusmurtumat

Haalistuneiden korallien luokse on matkaa unilento ja niiden alla makaa sademetsän rauniopuutarha
Ohuita mustuneita nikamia

-Tuija-
 
 
 
 
 

 




05/04/22

Kiipeilevä ajatus - puunäytteitä retkiltä




 

 





















Halaan itseni hiljaiseksi
maadun ja kohoan
päästän korvani kiipeämään puuhun
saan sormeni asettumaan kaarnaveneiden kyytiin.

-Leena-
 
 
Tavataan metsässä
kupolikattoisissa majoissa
niihin on jätetty hengitysaukkoja seiniin
lehtevät kattomaalaukset
siellä rusakotkin öisin
soittavat haljennutta kitaraa

Kaivetaan lehtien alta vuosikertapähkinät
syödään pari käeltä jäänyttä rieskaa

Ollaan puolikesyjä pehmeää villaa korvissa
kynnet ja hampaat terävinä
silmät sivuilla kidukset auki

Annetaan pienten laulujen liikkua latvustossa
matojen juoruilla multatilassa
pähkinöiden kypsyä paisua pudota pudota ja odottaa
meitä seuraavaan tanssiin

-Tuija-

 





 

 






















Kämmenen viivojen välisillä alueilla on kaavoittamatonta korpea
jokisuistoa ja kamalan pienten dinosaurusten
pesimäalueita
televisioantenneja ilman virkaa
hometta kasvavia joutilaita sohvia
toteutumattomia kulkusuuntia
 
Ei auta vaikka pesisi kätensä
 
Kämmenen selällä tuulee ja vähitellen
muodostuu dyynejä
iho kinostuu
siniset joet nousevat näkyville
kuin halkeamat kivijalassa
 
Viritän riippukeinun sormien väliin ja kuuntelen
kun elämänviivaa ajaa
paikkaansa alituiseen vaihtava tivoli
 
-Tuija- 

 

 





 

 




















Ripustan oksalle punaisen pisteen,
metsäkartalle merkiksi:
Täältä löytyi tanssi.

Pähkinälehdon kätketty näyttämö
vihreiden kulissien verhoama
piruetin pyörteessä kuorien kainot karkelot.

Kasvan tästä maasta
kevyeksi hypyksi,
pehmeäksi poljennaksi,
hengityksen huumaksi.
 
Jätän itseni tähän.
Ripustan mekkoni oksalle,
hengittelen tanssittua ilmaa,
löytyneen näyttämön tuoksua.
 
-Leena-