Täällä laulavat toiset linnut
hyppyjen alla toiset ilmat
puussa vierekkäin
pulut ja undulaatit.
Puut täällä = Puisto
Niistä ei tule metsää vahingossakaan
(vaikka kuinka vierekkäin kasvaisivat)
Ja edelleen ihmettelen
näitä lintuja,
jotka rohkeasti pesivät parvekkeen poimuihin
ja laulavat laulunsa
kerrostalojen korviin.
Näetkö, miten tuo ilta-aurinko minua pussaa!
Ja minä tietenkin
samalla mitalla takaisin!
Perillä pitkästä aikaa
tässäkin maailmassani
sydäntä myöten hymyilyttää.
Koti on edelleen monikko
Tuijasein,
Täältä löytyy kuule
ihan ihmeellisiä puita!
Eilen löysin labyrintin, suuren ja lonkeroisen,
joka piilottanut taitavasti oman juurensa...
Itse puu kuin ruohoa nuuskiva sateenvarjo,
äärimmilleen avattuna.
Oksat kuin kiipeilyyn kasvatettuja:
mutkikkaita ilmapolkuja,
kiemuroita verisuonia,
maan suuntaisesti mönkiviä raajoja.
Ja sitten niitä outoja oksia, jotka pitkän matkaa kasvettuaan sukelsivatkin pää edellä takaisin maan alle!
(Ilmeisesti olivat päättäneet tulla juuriksi jälleen.)
Arvaapas
mistä se emäjuuri sitten löytyi? Koko komeuden reunamilta, lähes
läpimitaltaan halki hajonneena! Sieltä kapeasta kiinnikkeestä virtasi
koko tämä kasvu - vaatimattomasta voimanlähteestä räjähtäneenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti