Halaan itseni hiljaiseksi
maadun ja kohoan
päästän korvani kiipeämään puuhun
saan sormeni asettumaan kaarnaveneiden kyytiin.
-Leena-
Tavataan metsässä
kupolikattoisissa majoissa
niihin on jätetty hengitysaukkoja seiniin
lehtevät kattomaalaukset
siellä rusakotkin öisin
soittavat haljennutta kitaraa
Kaivetaan lehtien alta vuosikertapähkinät
syödään pari käeltä jäänyttä rieskaa
Ollaan puolikesyjä pehmeää villaa korvissa
kynnet ja hampaat terävinä
silmät sivuilla kidukset auki
Annetaan pienten laulujen liikkua latvustossa
matojen juoruilla multatilassa
pähkinöiden kypsyä paisua pudota pudota ja odottaa
meitä seuraavaan tanssiin
-Tuija-
Kämmenen viivojen välisillä alueilla on kaavoittamatonta korpea
jokisuistoa ja kamalan pienten dinosaurusten
pesimäalueita
televisioantenneja ilman virkaa
hometta kasvavia joutilaita sohvia
toteutumattomia kulkusuuntia
Ei auta vaikka pesisi kätensä
Kämmenen selällä tuulee ja vähitellen
muodostuu dyynejä
iho kinostuu
siniset joet nousevat näkyville
kuin halkeamat kivijalassa
Viritän riippukeinun sormien väliin ja kuuntelen
kun elämänviivaa ajaa
paikkaansa alituiseen vaihtava tivoli
-Tuija-
Ripustan oksalle punaisen pisteen,
metsäkartalle merkiksi:
Täältä löytyi tanssi.
Pähkinälehdon kätketty näyttämö
vihreiden kulissien verhoama
piruetin pyörteessä kuorien kainot karkelot.
Kasvan tästä maasta
kevyeksi hypyksi,
pehmeäksi poljennaksi,
hengityksen huumaksi.
Jätän itseni tähän.
Ripustan mekkoni oksalle,
hengittelen tanssittua ilmaa,
löytyneen näyttämön tuoksua.
-Leena-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti