Kaupunki yrittää imitoida metsää
se laittaa reiteille puiden juuriksi reunakiviä joihin kompuroida
reunakivi ei jousta siinä ei kasva sienistö
se pitää äänen vain kun se tyhjentää jonkun renkaan terävällä kulmallaan
Lätäkköön ei kukaan huku eikä se upota kuin valepohja
Tori ei ole oikea kivikko
Kaupunki levittää kaikkialle mustan läpäisemättömän maton
imurointi riittää muutoin huoltovapaa
sammaleeseen verrattuna tekee pahaa jälkeä polviin ja poskivillaan
Joka puolelle ripotellaan metallista uutta vesakkoa ilman sivusuuntaisia oksia
ylhäällä sinikeltapunavalkomusta latva lukee vaikkapa stop tai on hailakka hahmo toisen kättä pitelemässä voi myös olla ajastettu valo joka ei ymmärrä hämärän asteita
Ei liaaneja
ei suuria kierrettäviä kiviä
ei maassa lepääviä runkoja
kukaan ei laula kuin pajulintu
Annetaan olla, katsotaan sitä ikkunasta viisitoista vuotta liikkumatta ja hengittämättä maton alta työntyvät sinne lakaistut roskat leijonanhampaat ja keltanot ratamot karhunköynnös kurtturuusu
Pihlaja kasvaa liikennemerkin sisältä
liikennevalot vaihtavat äänensä lehtopöllöön
Lehmukset muuttuvat tuuheiksi kun kukaan ei saksi niiden sääriä sileiksi
Hämähäkit saavat verkkonsa valmiiksi
Happi kulkee naavaliaaneissa ja meissä
katsomme pronssisen presidentin varpaan välistä työntyvää pientä vaahteraa ja pulun tekemää pesää olkapäällä
-Tuija-
se laittaa reiteille puiden juuriksi reunakiviä joihin kompuroida
reunakivi ei jousta siinä ei kasva sienistö
se pitää äänen vain kun se tyhjentää jonkun renkaan terävällä kulmallaan
Lätäkköön ei kukaan huku eikä se upota kuin valepohja
Tori ei ole oikea kivikko
Kaupunki levittää kaikkialle mustan läpäisemättömän maton
imurointi riittää muutoin huoltovapaa
sammaleeseen verrattuna tekee pahaa jälkeä polviin ja poskivillaan
Joka puolelle ripotellaan metallista uutta vesakkoa ilman sivusuuntaisia oksia
ylhäällä sinikeltapunavalkomusta latva lukee vaikkapa stop tai on hailakka hahmo toisen kättä pitelemässä voi myös olla ajastettu valo joka ei ymmärrä hämärän asteita
Ei liaaneja
ei suuria kierrettäviä kiviä
ei maassa lepääviä runkoja
kukaan ei laula kuin pajulintu
Annetaan olla, katsotaan sitä ikkunasta viisitoista vuotta liikkumatta ja hengittämättä maton alta työntyvät sinne lakaistut roskat leijonanhampaat ja keltanot ratamot karhunköynnös kurtturuusu
Pihlaja kasvaa liikennemerkin sisältä
liikennevalot vaihtavat äänensä lehtopöllöön
Lehmukset muuttuvat tuuheiksi kun kukaan ei saksi niiden sääriä sileiksi
Hämähäkit saavat verkkonsa valmiiksi
Happi kulkee naavaliaaneissa ja meissä
katsomme pronssisen presidentin varpaan välistä työntyvää pientä vaahteraa ja pulun tekemää pesää olkapäällä
-Tuija-
Astumme hiilivarastoon
omatunto roikkuu oksissa viidellä sormella
kolosta törröttää surun häntä
laskemme olleita vuosia metsälehmuksen renkaista
Kun painan kuulevan korvani maahan siellä joku
lukee aikataulua hiljaisella äänellä
siten muuttolinnut ja koteloitujat tietävät milloin on nyt
Kutsun sinut kuuntelemaan
Maan ja peruskallion ääntä
puhetta rihmastoista
vesisuonten välinen massamuisti
sellaisia salaisuuksia ettei voinut kuvitella olevan
Aika ennen ajan asua
siitä ne puhuvat
muistin
hiusmurtumat
Haalistuneiden korallien luokse on matkaa unilento ja niiden alla makaa sademetsän rauniopuutarha
Ohuita mustuneita nikamia
-Tuija-
omatunto roikkuu oksissa viidellä sormella
kolosta törröttää surun häntä
laskemme olleita vuosia metsälehmuksen renkaista
Kun painan kuulevan korvani maahan siellä joku
lukee aikataulua hiljaisella äänellä
siten muuttolinnut ja koteloitujat tietävät milloin on nyt
Kutsun sinut kuuntelemaan
Maan ja peruskallion ääntä
puhetta rihmastoista
vesisuonten välinen massamuisti
sellaisia salaisuuksia ettei voinut kuvitella olevan
Aika ennen ajan asua
siitä ne puhuvat
muistin
hiusmurtumat
Haalistuneiden korallien luokse on matkaa unilento ja niiden alla makaa sademetsän rauniopuutarha
Ohuita mustuneita nikamia
-Tuija-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti