Taivaanvuohen ja sisiliskon vieraana

Muistatko, kun löysit

matonkuteista mekon?
Toit sen retkelle mukanasi,
somalle käärölle solmittuna
ja minä ihmettelin,
miten päin se menee?

Näytimme mekolle
ensin talven,
maaliskuisen majan,
jonka lattiaan upposin
puolireiteen samalla,
kun katto satoi
kylmänä niskaan.

Toukokuussa mekko huusi: haluan nähdä varpaat!
Venerannan asukit
pitelivät korviaan,
me pidimme minuutin
hiljaisuutta,
mutta linnut eivät - tietenkään, toukokuu!

Oletko koskaan
tavannut sisiliskoa,
joka katselee koko tanssin,
alusta loppuun,
ihan varpaiden vieressä?
Kurkottelee kaulaansa
kohti kanssatanssijaa,
keväisessä tuttavallisuudenpuuskassaan

(Olivat myös sävy sävyyn,
mekon helma ja hän.)

Eipä tehdä
sinusta mattoa vielä,
mekko hyvä!
Otetaan käärönä
mukaan taas,
sopivan retken tullen...

 

-Leena-