Pilvet ovat järjestäytyneet pistekirjoitukseksi,
pitkiksi vinoriviviesteiksi täältä toisaalle ja takaisin.
Taivassormin luettavia tuprahduksia horisontin täydeltä,
muutama välimerkki vielä paikkaansa etsien.
Kaukana alhaalla vilahtelee legoukkojen maa
siivouspäivä kaiketi
sillä tilkkutäkit ja räsymatot on kaikki levitettynä tuulettumaan.
Räpäytän silmiäni ihan vain nopeasti,
mutta legoukkelit ovat kadonneet valkoiseen pumpuliin.
(Tuo pumpuli on klisee, mutta syystä. Sitä käyttämällä pääsee lähimmäs sitä pehmeyttä, valkoisuutta, untuvaista... ei voi mitään.)
Hattara on muuten sana, jota en tässä yhteydessä tykkää käyttää.
(Näen jo sokerisormet tahraamassa pistekirjoituksen tupruja, pois se meistä!)
Legomaata tähytessä ikkunaan painautuu pisara.
Onko se kyynel, hikeä vai taivaallinen kondensaatio?
Katson ja kuvittelen, annan ajatuksille vauhtia kääntyä ylösalaisin, nurinkurin, oudoille mutkille
Vilkutan alaspäin ja lähetän
pullotonta postia
pullollaan ihmettelyn taitoa
kaikkiin ilmansuuntiin
-Leena-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti