Elokuisen esitysretken tunnelmia

Tervetuloa luontoon!

Tervetulopakettimme sisältää:

hyvinvointia
happea
kauneutta
ystävyyttä
maisemia
lepopaikkoja
hiljaisuutta

Valitettavasti minun aamuinen tervetulopakettini luontonäyttämölle sisälsi edellisten lisäksi myös seuraavaa:

- lasinsiruja
- muovipussinriekaleita
- 22 oluttölkkiä
- iso pahvinpala (ei mahtunut roskapussiin, piti kantaa kainalossa)
- 1 patteri
- kipulääkkeitä
- 1 vessapaperirulla (puolikas puhtaana kerällä, toinen puoli käytettynä ja ympäristöön siroiteltuna)
- noin ziljoona tupakantumppia (yritin parhaani kerätä ne kaikki, mutta jäi niitä varmaan vielä teillekin)
- lukemattomia tyhjiä tupakkarasioita
- 1 ortopedin ajanvarauslappu
- nippu nauloja
- polvituki
- 1 pyörän lokasuoja (rikki)
- 1 mehutölkki (tyhjä)
- 1 iso muovipussi (tämä kääntyi siunaukseksi, koska minulla on mukana näyttämön siivoukseen aina vain yksi. Näillä apajilla se ei olisi riittänyt mihinkään...)
- 14 liiduilla töhrittyä kiveä
- lukematon määrä kirosanoja ja rumia piirrustuksia rakkaudesta (arvaatte varmaan, mitä tarkoitan)
- muistinko jo mainita ziljoona tupakantumppia?!
- bonuslöytö: peltirasia, jonka kyljessä luki kauniilla käsialalla TUHKIS (tyhjä...)

Sitten hengitän. Sitten itken pienen itkun. Sitten hengitän vähän lisää. Ja sitten. Alan siivota.
Heinäsirkat kannustavat kuorossa, kun noukin maasta tupakantumppia kerrallaan.
Lopussa on hiki. Ei ole vielä hyvä. Mutta kuitenkin paljon parempi.

Ensin siivotaan - nyt tanssitaan!

PS. Rakas yleisö, eihän kukaan ehtinyt huolestua siitä, että joudutte likaiseen katsomoon? Tokihan palasin näyttämölle vielä kerran, toisessa kädessä vesiämpäri ja toisessa kädessä rikkinäiset patahanskat. Ja eikun kivipesulle! Sillä jos se minusta riippuu, niin täällä ei kukaan joudu istumaan rumien sanojen päällä.

 

Näillä sanoilla aloitimme matkan, jo kuudennen Tanssi minulle maiseman esitysretken.

    Arvaatteko miten suloiselta näyttää yleisö, joka kulkee pitkin harjupolkua kulottuneiden heinien lomassa, hitaasti ja hartaudella, heinäsirkoille etuajo-oikeuden antaen? Meidän ei tarvitse arvailla, sillä saimme sen näyn (ja monta muutakin!) lahjaksi eilen osana Liikahduksia #5 ja Tanssi minulle maisema -esitysretkeä.

    Tällä retkellä meillä oli vain lyhyet siirtymät näyttämöiden välillä, mutta silti näyttämöt olivat aivat erilaiset keskenään! Ensimmäisellä pysäkillä katsottiin silmillä kauas ja korvilla lähelle, toisella yleisö pääsi istumaan kahden rinnakkaisnäyttämön keskelle. Kolmannella näyttämöllä oli jokaiselle oma pyöreä katsomokivi (villiintyipä niiden lomaan kiipeilemään yksi luontoon irti päästetty tanssijakin) ja oi meidän neljättä pysäkkiä: pötköttelevän yleisön siskonpeti ihmetteli männyssä tanssivaa olentoa, välillä peikko, välillä taivassorminen pilvituprujen lukija ja varpaillansa runoja kurkotteleva oksassaroikkuja.

    Vielä sananen viimeisen näyttämön männystä! Se sijaitsee minun aamukävelyni kääntöpaikalla ja tanssiakiipeän siinä usein. Jo viime kesänä ajattelin, että olisi ihana tuoda sinne yleisö, mutta en rohjennut, koska se on vähän hassussa paikassa, tie menee ihan vieressä ja tuntui jotenkin niin intiimiltä tuoda yleisö tuohon lähestulkoon omalle takapihalle.... että jos ne eivät tykkääkään ja paikassa ei ole tarpeeksi sitä jotain ja ja ja...

    Mutta nyt oli vuorossa jo 15. Liikahduksia-esitys (jos molemmat kesät lasketaan yhteen) joten rohkeus oli kasvanut saakavalasti huvipuistomittaiseksi. Ja onneksi! Sillä miten suloinen olikaan katsoa yläilmoista pötköttelevää, piknik-vilteillä ja joogamatoilla rentoilevaa yleisöä, joka oli esitysretken viimeisellä näyttämöllä kuin suurperhe konsanaan. Ja monta monituista viestiä olen saanut siitä, miten juuri viimeinen mäntynäyttämö oli niin erityinen <3 Mitä tästä opin: aarteet voivat olla lähellä eikä omaa arkiluontoa pidä väheksymän! Ehkä tätä nämä Liikahduksia-esityset parhaimmillaan ovat: tekevät arki-illoista luontojuhlan meille kaikille osallistujille!
 

KIITOS kaikille teille kanssaretkeilijöille <3 Taas oli esitysilta rakkautta pullollaan, vieläkin sydän sykkyrällä ja perhosia vatsassa!

-Leena-

    
 

Kuvista kiitos

 1&2: Matyas Stoller

3 Lasse Kantola