Ensimmäinen näyttämö: Tuuli ottaa helmoihin
Astumme hiilivarastoon
omatunto roikkuu oksissa viidellä sormella
kolosta törröttää surun häntä
laskemme olleita vuosia metsälehmuksen renkaista
Kun painan kuulevan korvani maahan siellä joku
lukee aikataulua hiljaisella äänellä
siten muuttolinnut ja koteloitujat tietävät milloin on nyt
Kutsun sinut kuuntelemaan
Maan ja peruskallion ääntä
puhetta rihmastoista
vesisuonten välinen massamuisti
sellaisia salaisuuksia ettei voinut kuvitella olevan
Aika ennen ajan asua
siitä ne puhuvat
muistin
hiusmurtumat
Haalistuneiden korallien luokse on matkaa unilento ja niiden alla makaa sademetsän rauniopuutarha
Ohuita mustuneita nikamia
-Tuija-
Oletko koskaan kuullut,
miten heinäsirkka huutaa?
Kun kyykistyy kulottuneen heinän sekaan,
ja katsoo korsi kerrallaan
on niitty matkustajia täynnä.
Konserttimestari taittelee koipensa kasaan,
sirkkamainen lootus ei ole hiljainen
jotkut osaavat nimittäin huutaa kuorossa niin
että äänet solmivat itsestään räsymaton.
Nousen vasta
kun korvissa pauhaa
ja tärykalvo on kylläinen.
-Leena-
Toinen näyttämö: Kaivonkansisaari
Kivi viittilöi luokseen
se ei kuule omia ajatuksiaan
sen kylkiä huuhtoo jatkuva virran pauhu
Meille se sanoo
valitkaa vasen reitti
Jos metsässä jokin voi olla kulman takana
niin tässä
pieni yhden hengen saari
Joltain kannon taskuun unohtunut ongenkoho
Ehkä yhden hengen saarella saattaa asua
pohjoismainen erakkoapina
vetäytyneenä lukemaan kirjallisuuden klassikoita
kasvattamaan karvapeitettä
kypsyttämään kymmentä mustikkaa
hyräilyin
lämpimin hönkäyksin
lepänkävyistä tehty kruunu päässään
se pohtii retkiluistelun mahdollisuuksia
tasapainoa
oman tarinansa arvaamattomuutta
ja laumaeläimen tilantarvetta neliömetreinä
-Tuija-
Kurkota kylkiluista yläviistoon
venytä kainaloista oksanhaaraan
nosta kantapäät varpaiden reppuselkään
vedä vatsanpohjasta koilliseen
ja istuinluista ylös
Kudo yhden ihmisen verkko
lujilla säikeillä
lihaksen ja ajatuksen liitot ovat kestäviä
jänteiden ja vaistojen risteykset vahvoja
Heitä uudet verkot veteen
kiinnitä kiveen, jotteivät karkaa avovedelle
Ole kärsivällinen
mutta malttamaton
innostus on aliarvostettua
silti suloista
ja sallittua
-Leena-
Kiitos kirjeestä
sateet maalasivat seinät
kun istuin lukemassa
pöydälle kertyi takkuja
kun harjasit ajatukset auki
Kirjoitit lasitalon rikkinäisistä ruuduista
viiniköynnöksestä joka murtautui niistä läpi
joutsenesta joka harkitsi lemmikin virkaa
Sade jatkuu jo toista viikkoa
nukun äyskäri yöpöydällä
kirjeesi sen alla
paikkaan päivisin kumisaappaita
jatkan niiden varsia
Kirjoitit saaneesi kukkia kuolleilta hississä
naapurisi naamioituneena harventaa hautausmaan tuhlailevaa kukkakulttuuria
suosittelit maatumisen sietämisen harjoituksia
siirtymistä huonekasveihin
Sielläkin sataa
parkkipaikka on pian tekojärvi
kerrot miettineesi kuinka kauan auto kelluu
Kirjoita pian
ankkuroi itsesi
purkita happea
-Tuija-
Kolmas näyttämö: puhtaaksi pestyt kivet
Nojaa liepeillä lähistöllä
tee hihasta makuupussi
kokea lämpötila
tapaa kokea kanssaolo olosuhteen kanssa
Ehdota minulle tapaa ihailla käpyä
hienoin koru
pienoisveistos joka nukkuu ja on hereillä
Ehdota minulle tapaa mennä tästä tuohon
sinun jäljissäsi tai edeltä
kulkea ohuita siltoja
laahata sormet koiranputkissa
kiertää vaahterat vastapäivään
sokerihuurtua helmikuussa
Ehdota minulle tapaa
jättää aikoja taakse kokonaan
muuttaa reittejä lyhyistä pitkiin
ja tutuista tuntemattomiin
Ehdota minulle tapaa haalistua ikkunalla
ja tapaa nojata pimeään seinään
odottaa maalin kuivumista
Ehdota minulle näkemistä silmilläsi tänään
-Tuija-
meillä on sellainen leikki kesken
että ollaan päästetty kesyt vapaaksi luontoon
junat kiskoiltaan
veneet laitureistaan
purkit kansistaan
ovet kahvoistaan
ihmiset avaimistaan
rääpäleet kapaloistaan
pensaat marjoistaan
tiet raidoistaan
yleisö kovilta istuimiltaan
valomies pimeyteen
tarinat sivuiltaan
hevoset karusellistaan
luvanvaraiset luvattomuuteen
huutomerkit pisteistään
pisteet jonon ensimmäisiksi
juuripaakut ruukuistaan
lyijykynät korvan takaa
juoksuaskel hiippailuksi
hiipparit päivänvaloon
liput tangoistaan
viulu kielistään
siivettömät kuuta kohti
-Tuija-
Neljäs näyttämö: Mänty
Uppoutua sammalten väleihin
Kätkeytyä kosteaan kimmoisuuteen
Juurtua jäkäliin
Piiloutua kaislojen kainaloon
Levähtää.
Kunnes ääriviivat luovuttavat
Lihakset päästävät irti luista
Laskeutuvat mättäälle siskonpetiin
Raukeina,
ravittuina.
-Leena-
maadun ja kohoan
päästän korvani kiipeämään puuhun
saan sormeni asettumaan kaarnaveneiden kyytiin.
-Leena-
löydän jäljelle jääneet kotelot
samettia ja postimerkkipaperia
pimeällä ne olivat vielä tässä kun minä en ollut
sukelsivat makuupusseistaan ja
juoksivat väristen sopiviin pieniin koloihin piiloon
Tähän aikaan päivästä ne nukkuvat yökkösten
kanssa karvaista untaan jossakin täällä
-Tuija-
puustumista
rungottumista
lahon ja tuoreen liikkeen toisenlaisuutta
aina viisi minuuttia kerrallaan
Harjoittelemme luottamusta oksan otehaluun
sen arvaamattomuudesta ei koskaan tiedä
-Tuija-
pitkiksi vinoriviviesteiksi täältä toisaalle ja takaisin.
Taivassormin luettavia tuprahduksia horisontin täydeltä,
muutama välimerkki vielä paikkaansa etsien.
Kaukana alhaalla vilahtelee legoukkojen maa
siivouspäivä kaiketi
sillä tilkkutäkit ja räsymatot on kaikki levitettynä tuulettumaan.
Räpäytän silmiäni ihan vain nopeasti,
mutta legoukkelit ovat kadonneet valkoiseen pumpuliin.
(Tuo pumpuli on klisee, mutta syystä. Sitä käyttämällä pääsee lähimmäs sitä pehmeyttä, valkoisuutta, untuvaista... ei voi mitään.)
Hattara on muuten sana, jota en tässä yhteydessä tykkää käyttää.
(Näen jo sokerisormet tahraamassa pistekirjoituksen tupruja, pois se meistä!)
Legomaata tähytessä ikkunaan painautuu pisara.
Onko se kyynel, hikeä vai taivaallinen kondensaatio?
Katson ja kuvittelen, annan ajatuksille vauhtia kääntyä ylösalaisin, nurinkurin, oudoille mutkille
Vilkutan alaspäin ja lähetän
pullotonta postia
pullollaan ihmettelyn taitoa
kaikkiin ilmansuuntiin
-Leena-
odotettavissa rypistyvää ennen iltaa
Silitetään kolmella pisteellä
Yksi piste etusormi
toinen piste nenänpää
kolmas piste vallaton niskavillanippu
puoli tuntia hitaasti
silmänympärys selkenee
hengitys
tyyntyy
hidastuu
Odotettavissa reikiä
polvissa reikiä kainaloissa
nähtävissä varpaiden kuoriutuminen ulos sukista
ulos kevyistä tossuista
ulos totutuista reiteistä
jää pelkät silmukan puolikkaat
kaksi raitaa nilkkaan
Puutarhahanskan mahdoton tehtävä pitää minua kädestä
luovuta jo
kastuu
mustuu kumminkin
Kynnen alla maapläntti
pieni perunamaa
odotuksia sadosta omiin tarpeisiin
nutturan seassa avomaankurkku
orapihlajan piikistä saa kuokan
alppiruusun kukasta ämpärin
-Tuija-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti